Siirry sisältöön

kuultava

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

kuultava (10)

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kuulla
    Poliisi kutsui rikoksesta epäillyn kuultavaksi.

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuultava kuultavat
genetiivi kuultavan kuultavien
(kuultavain)
partitiivi kuultavaa kuultavia
akkusatiivi kuultava;
kuultavan
kuultavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuultavassa kuultavissa
elatiivi kuultavasta kuultavista
illatiivi kuultavaan kuultaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuultavalla kuultavilla
ablatiivi kuultavalta kuultavilta
allatiivi kuultavalle kuultaville
muut sijamuodot
essiivi kuultavana kuultavina
translatiivi kuultavaksi kuultaviksi
abessiivi kuultavatta kuultavitta
instruktiivi kuultavin
komitatiivi kuultavine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

kuultava (10)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuultaa
    Verisuonet kuultavat ihon läpi.

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]