näkö
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- näköaisti
- Näköä pidetään yleisesti ihmisen aisteista tärkeimpänä.
- ulkonäkö, ulkomuoto
- Olipa kaverilla kokoa ja näköä!
- Tunnen hänet vain näöltä.
- Mä en tykänny sen näöstä. (slangia, harv.)
- näön vuoksi
- (arkikieltä) kasvot, naama
- päin näköä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnækø/
- tavutus: nä‧kö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | näkö | näöt |
| genetiivi | näön | näköjen |
| partitiivi | näköä | näköjä |
| akkusatiivi | näkö; näön |
näöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | näössä | näöissä |
| elatiivi | näöstä | näöistä |
| illatiivi | näköön | näköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | näöllä | näöillä |
| ablatiivi | näöltä | näöiltä |
| allatiivi | näölle | näöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | näkönä | näköinä |
| translatiivi | näöksi | näöiksi |
| abessiivi | näöttä | näöittä |
| instruktiivi | – | näöin |
| komitatiivi | – | näköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | näö- | |
| vahva vartalo | näkö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. näköaisti
|
2. ulkonäkö, ulkomuoto
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: näköinen
Yhdyssanat
[muokkaa]hämäränäkö, ikänäkö, kaksinnäkö, kaukonäkö, konenäkö, lähinäkö, näköaisti, näköaistimus, näköala, näköelin, näköeste, näköetäisyys, näköharha, näköhavainto, näköhermo, näköhäiriö, näkökanta, näkökenttä, näkökeskus, näkökohta, näkökulma, näkökyky, näkömuisti, näköpiiri, näköpuhelin, näköradio, näkörajoitteinen, näkötorni, näkövamma, näkövaurio, näkövinkkeli, näköyhteys, näönmenetys, näöntarkastus, stereonäkö, sukunäkö, syvyysnäkö, ulkonäkö, unennäkö, vaivannäkö, värinäkö, yönäkö
Idiomit
[muokkaa]- saada päin näköä
- (arkikieltä) saada turpaansa
- Kaveri sai nyrkistä päin näköä.
- (arkikieltä) saada turpaansa
- näön vuoksi
- tarkoituksena tehdä vaikutus, mutta ilman muita tuloksia