kuuloke

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuuloke (48-A)

  1. korvalle asetettava laite, joka muuttaa äänitaajuiset sähkövärähtelyt ääneksi
  2. puhelimen luuri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuuloke kuulokkeet
genetiivi kuulokkeen kuulokkeiden
kuulokkeitten
partitiivi kuuloketta kuulokkeita
akkusatiivi kuuloke; kuulokkeen kuulokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulokkeessa kuulokkeissa
elatiivi kuulokkeesta kuulokkeista
illatiivi kuulokkeeseen kuulokkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulokkeella kuulokkeilla
ablatiivi kuulokkeelta kuulokkeilta
allatiivi kuulokkeelle kuulokkeille
muut sijamuodot
essiivi kuulokkeena kuulokkeina
translatiivi kuulokkeeksi kuulokkeiksi
abessiivi kuulokkeetta kuulokkeitta
instruktiivi kuulokkein
komitatiivi kuulokkeine-
+ omistusliite

Lainaukset[muokkaa]

1928. ”Ura”. Ääniö, kuulokkeet ja sähkiö radionimityksiin[1]

Eikö ääniö-sana voisi korvata epäsuomalaista kovapuhujaa ja kuulokkeet kuulotorvia, jolloin puhelimessakin olisi kuuloke, sillä torvimaisuus ei enää ole niissä oleellista? Molemmat uudet olisivat sitäpaitsi lyhyempiä kuin entiset. — — Esim.: »Eräs sähkiö Englannista kuului eilen kuulokkeilla hyvin ja ääniölläkin kohtalaisesti.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kuulokekuuntelu, nappikuuloke, pienoiskuuloke, stereokuulokkeet

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuuloke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ”Ura”. Ääniö, kuulokkeet ja sähkiö radionimityksiin Helsingin Sanomat, 5.2.1928, nro 35, s. 18