kaiutin

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Kaiutin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

kaiutin

Substantiivi[muokkaa]

kaiutin (33-C)

  1. hifi-laitteiston laite, joka muuntaa sähköisen äänisignaalin kuuluvaksi ääneksi
  2. kaiutinelementti, tietylle taajuudelle viritetty äänen tuottamiseen tarkoitettu laite, joita yhdistellään kaiutinkoteloon kaiuttimeksi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaiutin kaiuttimet
genetiivi kaiuttimen kaiuttimien
kaiutinten
partitiivi kaiutinta kaiuttimia
akkusatiivi kaiutin; kaiuttimen kaiuttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaiuttimessa kaiuttimissa
elatiivi kaiuttimesta kaiuttimista
illatiivi kaiuttimeen kaiuttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaiuttimella kaiuttimilla
ablatiivi kaiuttimelta kaiuttimilta
allatiivi kaiuttimelle kaiuttimille
muut sijamuodot
essiivi kaiuttimena
(kaiutinna)
kaiuttimina
translatiivi kaiuttimeksi kaiuttimiksi
abessiivi kaiuttimetta kaiuttimitta
instruktiivi kaiuttimin
komitatiivi kaiuttimine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Lainaukset[muokkaa]

1928. K. K. M. Kovaäänisen vastike[1]

Sen sijaan en voisi kääntää kovaäänistä »kulttuurikielistä» suomeen muulla sanalla kuin »kaiutin», jolloin se liittyy »heristin», »soitin» j. n. e. tyyppiin sekä kuuluu todelliseen kieleen niin muodon kuin sisällönkin eli käsitteen puolesta. Ehdotan sitä käytäntöön.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kaiutinauto, kaiutinpuhelin, seurantakaiutin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaiutin Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. K. K. M. Kovaäänisen vastike Helsingin Sanomat, 10.2.1928, nro 40, s. 10