ämyri

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ämyri (6)

  1. (arkikieltä) kaiutin, kovaääninen
  2. (arkikieltä) äänenvahvistin, integroitu vahvistin ja kovaääninen
  3. tuohitorvi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ämyri ämyrit
genetiivi ämyrin ämyrien
ämyreiden
ämyreitten
partitiivi ämyriä ämyreitä
ämyrejä
akkusatiivi ämyri; ämyrin ämyrit
sisäpaikallissijat
inessiivi ämyrissä ämyreissä
elatiivi ämyristä ämyreistä
illatiivi ämyriin ämyreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ämyrillä ämyreillä
ablatiivi ämyriltä ämyreiltä
allatiivi ämyrille ämyreille
muut sijamuodot
essiivi ämyrinä ämyreinä
translatiivi ämyriksi ämyreiksi
abessiivi ämyrittä ämyreittä
instruktiivi ämyrein
komitatiivi ämyreine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Lainaukset[muokkaa]

1928. ”Simuna”. Radiomiehet, hei![1]

”Hänen, joka pakolaisen saavuttaisi, piti saattaa se kotia, astua ylös Impivaaran vuorelle ja, puhaltain koivutorvea, ilmoittaa asia muille. Toi nyt Eero torvensa kalpeasta pensastosta, koivutorvensa ankaran, kahden kyynärän pituisen ja kaus kuuluvan, ja upotti sen yöksi sudentarhan solisevaan ojaan. Sillä, tehty jo keväällä parhaana mäihän aikana, oli ämyri nyt kovin ravistunut ja kuiva.”

Siinä se on, se ”kovaääninen”: ämyri.

— —

Pidemmittä puheitta; heitetään ”kovaääniset” kielelliseen romukoppaan ja otetaan ämyrit käytäntöön!

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ämyri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ”Simuna”. Radiomiehet, hei! Helsingin Sanomat, 16.1.1928, nro 15, s. 5