kuuluvuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuuluvuus (40)
- se, kuinka hyvin joku kuuluu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːluʋuːs/
- tavutus: kuu‧lu‧vuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuluvuus | kuuluvuudet |
| genetiivi | kuuluvuuden | kuuluvuuksien |
| partitiivi | kuuluvuutta | kuuluvuuksia |
| akkusatiivi | kuuluvuus; kuuluvuuden |
kuuluvuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuluvuudessa | kuuluvuuksissa |
| elatiivi | kuuluvuudesta | kuuluvuuksista |
| illatiivi | kuuluvuuteen | kuuluvuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuluvuudella | kuuluvuuksilla |
| ablatiivi | kuuluvuudelta | kuuluvuuksilta |
| allatiivi | kuuluvuudelle | kuuluvuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuluvuutena | kuuluvuuksina |
| translatiivi | kuuluvuudeksi | kuuluvuuksiksi |
| abessiivi | kuuluvuudetta | kuuluvuuksitta |
| instruktiivi | – | kuuluvuuksin |
| komitatiivi | – | kuuluvuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuuluvuude- | |
| vahva vartalo | kuuluvuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kuuluvuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuuluvuus Kielitoimiston sanakirjassa