keppi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keppi (5-B)

  1. yleensä puinen pitkänmuotoinen esine
    Vaeltajalle keppi on usein hyödyllinen.
    Moni koira tykkää noutaa keppiä.
  2. (kuvaannollisesti) kannusteiden puutteesta johtuvaa pakkoa vahvistava rangaistus, sanktio, myös sakko tai karenssi
    tarjota keppiä tai porkkanaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkepːi/, [ˈk̟e̞pːi]
  • tavutus: kep‧pi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keppi kepit
genetiivi kepin keppien
partitiivi keppiä keppejä
akkusatiivi keppi;
kepin
kepit
sisäpaikallissijat
inessiivi kepissä kepeissä
elatiivi kepistä kepeistä
illatiivi keppiin keppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kepillä kepeillä
ablatiivi kepiltä kepeiltä
allatiivi kepille kepeille
muut sijamuodot
essiivi keppinä keppeinä
translatiivi kepiksi kepeiksi
abessiivi kepittä kepeittä
instruktiivi kepein
komitatiivi keppeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Lainattu ruotsin kielen sanasta käpp.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajokeppi, bambukeppi, biljardikeppi, hernekeppi, karttakeppi, kepinisku, kepinlyönti, kepinpää, keppiherra, keppihevonen, kohennuskeppi, kukkakeppi, kyynärkeppi, kyynäräkeppi, kävelykeppi, merkkikeppi, mittakeppi, tukikeppi, vaihdekeppi, vesikeppi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keppi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangi 1980-luvulla Kotus-blogi. 31.8.2017. Kotimaisten kielten keskus.