porkkana

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Porkkana Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Porkkananippuja

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

porkkana (12)

  1. porkkanoiden suvun (Daucus) juurikasvi
  2. maan sisällä kasvava juures (Daucus carota), jota voidaan syödä raakana tai keitettynä
    Pureskelimme porkkanoita välipalaksi, vaikka monet syövät mieluummin raastetta.
  3. (kuvaannollisesti) houkutin, jokin tavoittelemisen arvoinen asia
    Käyttää keppiä ja porkkanaa – pakottaa ja houkutella

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi porkkana porkkanat
genetiivi porkkanan porkkanoiden
porkkanoitten
(porkkanain)
partitiivi porkkanaa porkkanoita
akkusatiivi porkkana; porkkanan porkkanat
Sisäpaikallissijat
inessiivi porkkanassa porkkanoissa
elatiivi porkkanasta porkkanoista
illatiivi porkkanaan porkkanoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi porkkanalla porkkanoilla
ablatiivi porkkanalta porkkanoilta
allatiivi porkkanalle porkkanoille
Muut
essiivi porkkanana porkkanoina
translatiivi porkkanaksi porkkanoiksi
abessiivi porkkanatta porkkanoitta
instruktiivi porkkanoin
komitatiivi porkkanoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sana on laina venäjän kielen sanasta borkán, josta myös monet suomen lähisukukielet ovat ottaneet lainasanan. Aluksi viljeltiin violetteja tai keltaisia porkkanoita, kunnes 1600-luvulla Hollannissa jalostettiin oranssinvärinen porkkana. Suomen kielessä käytettiin 1600-luvulla porkkanasta ruotsalaisperäistä sanaa muuruuti (ruotsin morot).[1] Ensimaininta sanasta porkkana suomen kirjakielessä on vuodelta 1745, jolloin ilmestyi Daniel Jusleniuksen sanakirja Suomalaisen Sana-Lugun Coetus.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 946. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 201. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.