kiihoke
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːhokeˣ/
- tavutus: kii‧ho‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiihoke | kiihokkeet |
| genetiivi | kiihokkeen | kiihokkeiden kiihokkeitten |
| partitiivi | kiihoketta | kiihokkeita |
| akkusatiivi | kiihoke; kiihokkeen |
kiihokkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiihokkeessa | kiihokkeissa |
| elatiivi | kiihokkeesta | kiihokkeista |
| illatiivi | kiihokkeeseen | kiihokkeisiin kiihokkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiihokkeella | kiihokkeilla |
| ablatiivi | kiihokkeelta | kiihokkeilta |
| allatiivi | kiihokkeelle | kiihokkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiihokkeena | kiihokkeina |
| translatiivi | kiihokkeeksi | kiihokkeiksi |
| abessiivi | kiihokkeetta | kiihokkeitta |
| instruktiivi | – | kiihokkein |
| komitatiivi | – | kiihokkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiihokkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiihoket- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiihoke Kielitoimiston sanakirjassa