yllyke
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]yllyke (48)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈylːykeˣ/
- tavutus: yl‧ly‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yllyke | yllykkeet |
| genetiivi | yllykkeen | yllykkeiden yllykkeitten |
| partitiivi | yllykettä | yllykkeitä |
| akkusatiivi | yllyke; yllykkeen |
yllykkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yllykkeessä | yllykkeissä |
| elatiivi | yllykkeestä | yllykkeistä |
| illatiivi | yllykkeeseen | yllykkeisiin yllykkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yllykkeellä | yllykkeillä |
| ablatiivi | yllykkeeltä | yllykkeiltä |
| allatiivi | yllykkeelle | yllykkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yllykkeenä | yllykkeinä |
| translatiivi | yllykkeeksi | yllykkeiksi |
| abessiivi | yllykkeettä | yllykkeittä |
| instruktiivi | – | yllykkein |
| komitatiivi | – | yllykkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yllykkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yllyket- | |
Etymologia
[muokkaa]-ke-johdos yltyä/yllyttää-verbivartalosta. Käytössä 1800-luvun puolivälistä[1].
Käännökset
[muokkaa]1. jokin joka yllyttää
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- yllyke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.