kiihote
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kiihottava aine, piriste
- Kahvi ja tee ovat laillisia kiihotteita.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːhot̪eˣ/
- tavutus: kii‧ho‧te
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiihote | kiihotteet |
genetiivi | kiihotteen | kiihotteiden kiihotteitten |
partitiivi | kiihotetta | kiihotteita |
akkusatiivi | kiihote; kiihotteen |
kiihotteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiihotteessa | kiihotteissa |
elatiivi | kiihotteesta | kiihotteista |
illatiivi | kiihotteeseen | kiihotteisiin kiihotteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiihotteella | kiihotteilla |
ablatiivi | kiihotteelta | kiihotteilta |
allatiivi | kiihotteelle | kiihotteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiihotteena | kiihotteina |
translatiivi | kiihotteeksi | kiihotteiksi |
abessiivi | kiihotteetta | kiihotteitta |
instruktiivi | – | kiihottein |
komitatiivi | – | kiihotteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiihottee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiihotet- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiihote Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C