kiihote
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kiihottava aine, piriste
- Kahvi ja tee ovat laillisia kiihotteita.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːhot̪eˣ/
- tavutus: kii‧ho‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiihote | kiihotteet |
| genetiivi | kiihotteen | kiihotteiden kiihotteitten |
| partitiivi | kiihotetta | kiihotteita |
| akkusatiivi | kiihote; kiihotteen |
kiihotteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiihotteessa | kiihotteissa |
| elatiivi | kiihotteesta | kiihotteista |
| illatiivi | kiihotteeseen | kiihotteisiin kiihotteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiihotteella | kiihotteilla |
| ablatiivi | kiihotteelta | kiihotteilta |
| allatiivi | kiihotteelle | kiihotteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiihotteena | kiihotteina |
| translatiivi | kiihotteeksi | kiihotteiksi |
| abessiivi | kiihotteetta | kiihotteitta |
| instruktiivi | – | kiihottein |
| komitatiivi | – | kiihotteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiihottee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiihotet- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiihote Kielitoimiston sanakirjassa