kannustin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kannustin (33)
- ratsastajan saappaisiin kiinnitetyt piikikkäät metallikappaleet, joilla kannustetaan hevosta (usein monikossa)
- (taloustiede) mitä tahansa, mikä motivoi tiettyyn valintaan tai toimintaan; kannuste
- Toimitusjohtajan kannustimeksi yrityksessä asetettiin optio-ohjelma.
- Taloudellinen hyötyminen antaa kannustimen sijoittamiseen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnːust̪in/
- tavutus: kan‧nus‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kannustin | kannustimet |
| genetiivi | kannustimen | kannustimien kannustinten |
| partitiivi | kannustinta | kannustimia |
| akkusatiivi | kannustin; kannustimen |
kannustimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kannustimessa | kannustimissa |
| elatiivi | kannustimesta | kannustimista |
| illatiivi | kannustimeen | kannustimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kannustimella | kannustimilla |
| ablatiivi | kannustimelta | kannustimilta |
| allatiivi | kannustimelle | kannustimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kannustimena (kannustinna) |
kannustimina |
| translatiivi | kannustimeksi | kannustimiksi |
| abessiivi | kannustimetta | kannustimitta |
| instruktiivi | – | kannustimin |
| komitatiivi | – | kannustimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kannustime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kannustin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. ratsastamisessa
|
2. taloustieteessä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kannustin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kannustin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kannustaa