kannustin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kannustin (33)[1]

  1. ratsastajan saappaisiin kiinnitetyt piikikkäät metallikappaleet, joilla kannustetaan hevosta (usein monikossa)
  2. (taloustiede) mitä tahansa, mikä motivoi tiettyyn valintaan tai toimintaan; kannuste
    Toimitusjohtajan kannustimeksi yrityksessä asetettiin optio-ohjelma.
    Taloudellinen hyötyminen antaa kannustimen sijoittamiseen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnːust̪in/
  • tavutus: kan‧nus‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannustin kannustimet
genetiivi kannustimen kannustimien
kannustinten
partitiivi kannustinta kannustimia
akkusatiivi kannustin;
kannustimen
kannustimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kannustimessa kannustimissa
elatiivi kannustimesta kannustimista
illatiivi kannustimeen kannustimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kannustimella kannustimilla
ablatiivi kannustimelta kannustimilta
allatiivi kannustimelle kannustimille
muut sijamuodot
essiivi kannustimena
(kannustinna)
kannustimina
translatiivi kannustimeksi kannustimiksi
abessiivi kannustimetta kannustimitta
instruktiivi kannustimin
komitatiivi kannustimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kannustime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kannustin-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kannustinloukku, kannustinvaikutus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kannustin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kannustaa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33