sanktio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sanktio (3)

  1. rangaistus
    Karenssiaika on työttömälle työstä kieltäytymisen seurauksena annettava sanktio.
    Poliisin antama sakko on oikeuden vahvistama sanktio lain rikkomisesta.
  2. hyväksyminen, vahvistus
  3. (oikeustiede) tehoste, pakote
  4. (sosiologia) yhteisön reaktio, joka painostaa yksilöä sopeutumaan vallitsevaan normiin
  5. tietyn valtion toimintaa koskeva pakote, kielto tai määräys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑŋkt̪io/, [ˈsɑ̝ŋkt̪io̞]
  • tavutus: sank‧ti‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanktio sanktiot
genetiivi sanktion sanktioiden
sanktioitten
partitiivi sanktiota sanktioita
akkusatiivi sanktio;
sanktion
sanktiot
sisäpaikallissijat
inessiivi sanktiossa sanktioissa
elatiivi sanktiosta sanktioista
illatiivi sanktioon sanktioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sanktiolla sanktioilla
ablatiivi sanktiolta sanktioilta
allatiivi sanktiolle sanktioille
muut sijamuodot
essiivi sanktiona sanktioina
translatiivi sanktioksi sanktioiksi
abessiivi sanktiotta sanktioitta
instruktiivi sanktioin
komitatiivi sanktioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sanktio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]

kosinta, oksinta, tasinko

Aiheesta muualla[muokkaa]