kalikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kalikka (14-A)

  1. poikkileikkaukseltaan pyöreä kappale puuta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlikːɑ/
  • tavutus: ka‧lik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalikka kalikat
genetiivi kalikan kalikoiden
kalikoitten
kalikkojen
(kalikkain)
partitiivi kalikkaa kalikoita
kalikkoja
akkusatiivi kalikka;
kalikan
kalikat
sisäpaikallissijat
inessiivi kalikassa kalikoissa
elatiivi kalikasta kalikoista
illatiivi kalikkaan kalikkoihin
kalikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalikalla kalikoilla
ablatiivi kalikalta kalikoilta
allatiivi kalikalle kalikoille
muut sijamuodot
essiivi kalikkana kalikkoina
kalikoina
translatiivi kalikaksi kalikoiksi
abessiivi kalikatta kalikoitta
instruktiivi kalikoin
komitatiivi kalikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kalika-
vahva vartalo kalikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jääkalikka, puukalikka

Idiomit[muokkaa]

  • se koira älähtää johon kalikka kalahtaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kalikka Kielitoimiston sanakirjassa