astalo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- laissa käytetty termi tilapäisesti lyömäaseena nuijan tapaan käytetylle esineelle
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑst̪ɑlo/
- tavutus: as‧ta‧lo
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | astalo | astalot |
genetiivi | astalon | astalojen astaloiden astaloitten |
partitiivi | astaloa | astaloita astaloja |
akkusatiivi | astalo; astalon |
astalot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | astalossa | astaloissa |
elatiivi | astalosta | astaloista |
illatiivi | astaloon | astaloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | astalolla | astaloilla |
ablatiivi | astalolta | astaloilta |
allatiivi | astalolle | astaloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | astalona | astaloina |
translatiivi | astaloksi | astaloiksi |
abessiivi | astalotta | astaloitta |
instruktiivi | – | astaloin |
komitatiivi | – | astaloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | astalo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
todennäköisesti venäjäläinen laina; vrt. muinaisvenäjän ostén ’sauvan tai kepin terävä kärki; terävä keppi, jolla hoputetaan vetoeläimiä’[2]
Käännökset[muokkaa]
1. tilapäisesti lyöntiaseena käytetty esine
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- astalo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.