emätin

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Emätin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emätin (33-C)

  1. (sukupuolielimistö) vagina; naaraspuolisten nisäkkäiden sukupuolielinten osa, joka yhdistää ulkosynnyttimet ja kohdun

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈemæt̪in/
  • tavutus: e‧mä‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emätin emättimet
genetiivi emättimen emättimien
emätinten
partitiivi emätintä emättimiä
akkusatiivi emätin;
emättimen
emättimet
sisäpaikallissijat
inessiivi emättimessä emättimissä
elatiivi emättimestä emättimistä
illatiivi emättimeen emättimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi emättimellä emättimillä
ablatiivi emättimeltä emättimiltä
allatiivi emättimelle emättimille
muut sijamuodot
essiivi emättimenä
(emätinnä)
emättiminä
translatiivi emättimeksi emättimiksi
abessiivi emättimettä emättimittä
instruktiivi emättimin
komitatiivi emättimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emättime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
emätin-

Etymologia[muokkaa]

emä + -ttää -> *emättää (ei käytössä) + -in

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
  • (naaraspuolisten nisäkkäiden ulkosynnyttimet ja kohdun yhdistävä osa)
(anatomia, yleiskieltä) vagina
(arkikieltä, hieman alatyylinen ja lapsekaskin) hässäkkä; pimppi
(alatyyliä) vittu, pillu, pimpero, pimpsa, pipari, reva, römpsä, toosa, tuhero, tussu, tavara, mirri
(leikkimielinen) riemurasia, ripsipiirakka
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • emätin Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 869, 3011 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa