emätin

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emätin (33-C)

  1. (anatomia) naaraspuolisten nisäkkäiden sukupuolielinten osa, joka yhdistää ulkosynnyttimet ja kohdun

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈemæt̪in/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi emätin emättimet
genetiivi emättimen emättimien
emätinten
partitiivi emätintä emättimiä
akkusatiivi emätin; emättimen emättimet
Sisäpaikallissijat
inessiivi emättimessä emättimissä
elatiivi emättimestä emättimistä
illatiivi emättimeen emättimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi emättimellä emättimillä
ablatiivi emättimeltä emättimiltä
allatiivi emättimelle emättimille
Muut
essiivi emättimenä
(emätinnä)
emättiminä
translatiivi emättimeksi emättimiksi
abessiivi emättimettä emättimittä
instruktiivi emättimin
komitatiivi emättimine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

emä + -ttää -> *emättää (ei käytössä) + -in

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
  • (naaraspuolisten nisäkkäiden ulkosynnyttimet ja kohdun yhdistävä osa)
(anatomia, yleiskieltä) vagina
(arkikieltä, hieman alatyylinen ja lapsekaskin) pimppi
(alatyyliä) vittu, pillu, pimpero, reva, römpsä, toosa, tussu, tavara
(leikkimielinen) riemurasia