rako

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Rako lautojen välissä

Substantiivi[muokkaa]

rako (1-D) (monikko raot)

  1. pitkänomainen aukko
    Valon diffraktio yhdessä ja kahdessa raossa.
    Viima käy oven raossa.
    hometta seinän ja lattian välisessa raossa
  2. (kuvaannollisesti) ongelma, maanrako
    olla ahtaassa raossa, pahassa raossa, tiukassa raossa
  3. välimatka, erityisesti peräkkäisten kilpailijoiden välinen
  4. (kuvaannollisesti) tyhjä aika tapaamisten välissä
    Minulla on kalenteri aika täynnä, mutta yritän saada sinut johonkin rakoon mahtumaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑko/
  • tavutus: ra‧ko

Etymologia[muokkaa]

  • balttilainen laina[1]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rako raot
genetiivi raon rakojen
partitiivi rakoa rakoja
akkusatiivi rako;
raon
raot
sisäpaikallissijat
inessiivi raossa raoissa
elatiivi raosta raoista
illatiivi rakoon rakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raolla raoilla
ablatiivi raolta raoilta
allatiivi raolle raoille
muut sijamuodot
essiivi rakona rakoina
translatiivi raoksi raoiksi
abessiivi raotta raoitta
instruktiivi raoin
komitatiivi rakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rao-
vahva vartalo rako-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aidanrako, hajurako, ikkunanrako, ilmarako, kynsirako, lattianrako, maanrako, markkinarako, ovenrako, pakkorako, pilvenrako, rakolattia, rakolista, rakosuutin, rakotuli, rakotulkki, rakovalkea, rakoviila, rustorako, seinänrako, äänirako

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rako Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rako

  1. teline, hylly

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.