pakkorako

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pakkorako (1-D)

  1. (puhekieltä) pakkotilanne; tilanne, jossa on pakko tehdä jotakin
    olla pakkoraossa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑkːoˌrɑko/
  • tavutus: pak‧ko‧ra‧ko

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]