halkeama
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]halkeama (10)
- kappaleeseen halkeamisen seurauksena syntynyt usein kapea aukko
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlkeˌɑmɑ/
- tavutus: hal‧ke‧a‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halkeama | halkeamat |
| genetiivi | halkeaman | halkeamien (halkeamain) |
| partitiivi | halkeamaa | halkeamia |
| akkusatiivi | halkeama; halkeaman |
halkeamat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halkeamassa | halkeamissa |
| elatiivi | halkeamasta | halkeamista |
| illatiivi | halkeamaan | halkeamiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halkeamalla | halkeamilla |
| ablatiivi | halkeamalta | halkeamilta |
| allatiivi | halkeamalle | halkeamille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halkeamana | halkeamina |
| translatiivi | halkeamaksi | halkeamiksi |
| abessiivi | halkeamatta | halkeamitta |
| instruktiivi | – | halkeamin |
| komitatiivi | – | halkeamine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halkeama- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |