spricka

Ruotsi

Substantiivi

spricka yl. (1) (yks. määr. sprickan[luo], mon. epämäär. sprickor[luo], mon. määr. sprickorna[luo])

1. halkeama

Verbi

spricka (epäsäännöllinen)

1. haljeta

Taivutus

Taivutus – spricka
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	spricker	–
imperfekti	sprack	–
supiini	spruckit	–
imperatiivi	sprick	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: spricka
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: sprickande
• passiivin part. prees: –
• part. perf.: yl. sprucken, n. sprucket, määr./mon. spruckna

Aiheesta muualla

• spricka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)