emä

Wikisanakirjasta
Katso myös: ema

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emä (10)

  1. eläimen äiti, joidenkin eläinlajien emo
    Varsan emä on nimeltään Tähti.
  2. (vanhentunut) äiti
  3. (vanhentunut) kohtu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈemæ/
  • tavutus: e‧mä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emä emät
genetiivi emän emien
(emäin)
partitiivi emää emiä
akkusatiivi emä;
emän
emät
sisäpaikallissijat
inessiivi emässä emissä
elatiivi emästä emistä
illatiivi emään emiin
ulkopaikallissijat
adessiivi emällä emillä
ablatiivi emältä emiltä
allatiivi emälle emille
muut sijamuodot
essiivi emänä eminä
translatiivi emäksi emiksi
abessiivi emättä emittä
instruktiivi emin
komitatiivi emine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
  • substantiivit: emo
Yhdyssanat[muokkaa]

emäalus, emäjoki, emäkallio, emäkarhu, emäkaupunki, emälaiva, emämaa, emänsänussija, emäpensas, emäpitäjä, emäpuu, emäseurakunta, emäsika, emätila, emävalhe

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • emä Kielitoimiston sanakirjassa
  • emä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Vepsä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emä (gen emän, mon part emid)

  1. äiti
  2. emä