siitin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (elimistö) urospuolen sukupuolielin; penis
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsiːt̪in/
- tavutus: sii‧tin
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | siitin | siittimet |
genetiivi | siittimen | siittimien siitinten |
partitiivi | siitintä | siittimiä |
akkusatiivi | siitin; siittimen |
siittimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | siittimessä | siittimissä |
elatiivi | siittimestä | siittimistä |
illatiivi | siittimeen | siittimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | siittimellä | siittimillä |
ablatiivi | siittimeltä | siittimiltä |
allatiivi | siittimelle | siittimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | siittimenä (siitinnä) |
siittiminä |
translatiivi | siittimeksi | siittimiksi |
abessiivi | siittimettä | siittimittä |
instruktiivi | – | siittimin |
komitatiivi | – | siittimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | siittime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
siitin- |
Etymologia[muokkaa]
Johdos verbistä siitä → siittää → siitin[1]
Käännökset[muokkaa]
1. urospuolen sukupuolielin; penis
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (alatyyliä) kyrpä, kulli, mulkku, molo
- (puhekieltä) muna, leka, jorma, heppi, meisseli, slerssi, slerba, kalu
- (lastenkieltä) pili, pippeli, kikkeli
Aiheesta muualla[muokkaa]
- siitin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
siitin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä siittää
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)