typpi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Typpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Typpi.

Suomi[muokkaa]

Alkuaineet
hiilityppihappi
CNO
N-TableImage.svg


Substantiivi[muokkaa]

typpi (7-B)

  1. epämetalleihin kuuluva alkuaine. Typen kemiallinen merkki on N.
    Typpi esiintyy luonnossa yleisinä yhdisteinä (nitraatit, nitriitit) ja kaksiatomisten molekyylien (N2) muodostamana kaasuna, jota on paljon ilmassa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi typpi typet
genetiivi typen typpien
partitiivi typpeä typpiä
akkusatiivi typpi;
typen
typet
sisäpaikallissijat
inessiivi typessä typissä
elatiivi typestä typistä
illatiivi typpeen typpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi typellä typillä
ablatiivi typeltä typiltä
allatiivi typelle typille
muut sijamuodot
essiivi typpenä typpinä
translatiivi typeksi typiksi
abessiivi typettä typittä
instruktiivi typin
komitatiivi typpine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sana on muodostettu verbin typehtyä ’tukehtua’ pohjalta. Taustalla on typen ominaisuus tukahduttaa tuli tai tukehdutta ihminen. Samanlainen ajatus on myös esim. ruotsin sanassa kväve (< kväva) ja saksan sanassa Stickstoff (< (er)sticken) sekä ranskan azote ja muut kreikan ἀ- (a-) ’ei’ + ζωή (zōḗ) ’elämä’ -johdannaiset. Typpi-sanaa käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kalkkityppi, typensidonta, typensitoja, typensitojabakteeri, typpiatomi, typpibakteeri, typpihapoke, typpihappo, typpikaasu, typpilannoite, typpilannoitus, typpioksiduuli, typpiyhdiste

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • typpi Kielitoimiston sanakirjassa
  • typpi Tieteen termipankissa

Islanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

typpi n.

  1. siitin

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)