typpi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Typpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Typpi.

Suomi[muokkaa]

Alkuaineet
hiilityppihappi
CNO
N-TableImage.svg


Substantiivi[muokkaa]

typpi (7-B)

  1. epämetalleihin kuuluva alkuaine. Typen kemiallinen merkki on N.
    Typpi esiintyy luonnossa yleisinä yhdisteinä (nitraatit, nitriitit) ja kaksiatomisten molekyylien (N2) muodostamana kaasuna, jota on paljon ilmassa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi typpi
genetiivi typen
partitiivi typpeä
akkusatiivi typpi; typen
sisäpaikallissijat
inessiivi typessä
elatiivi typestä
illatiivi typpeen
ulkopaikallissijat
adessiivi typellä
ablatiivi typeltä
allatiivi typelle
muut sijamuodot
essiivi typpenä
translatiivi typeksi
abessiivi typettä
instruktiivi
komitatiivi

Etymologia[muokkaa]

Sana on muodostettu verbin typehtyä ’tukehtua’ pohjalta. Taustalla on typen ominaisuus tukahduttaa tuli tai tukehdutta ihminen. Samanlainen ajatus on myös esim. ruotsin sanassa kväve (< kväva) ja saksan sanassa Stickstoff (< (er)sticken) sekä ranskan azote ja muut kreikan ἀ- (a-) ’ei’ + ζωή (zōḗ) ’elämä’ -johdannaiset. Typpi-sanaa käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kalkkityppi, typensidonta, typensitoja, typensitojabakteeri, typpiatomi, typpibakteeri, typpihapoke, typpihappo, typpikaasu, typpilannoite, typpilannoitus, typpioksiduuli, typpiyhdiste

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • typpi Kielitoimiston sanakirjassa
  • typpi Tieteen termipankissa

Islanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

typpi n.

  1. siitin

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)