kulli

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kulli ja Külli


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulli (5)

  1. (alatyyliä) siitin
    Herään usein kulli kovana.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkulːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulli kullit
genetiivi kullin kullien
partitiivi kullia kulleja
akkusatiivi kulli; kullin kullit
sisäpaikallissijat
inessiivi kullissa kulleissa
elatiivi kullista kulleista
illatiivi kulliin kulleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kullilla kulleilla
ablatiivi kullilta kulleilta
allatiivi kullille kulleille
muut sijamuodot
essiivi kullina kulleina
translatiivi kulliksi kulleiksi
abessiivi kullitta kulleitta
instruktiivi kullein
komitatiivi kulleine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • Kuten sana mulkku, myös kulli on tarkoittanut aiemmin tyrää, pahkaa ja joitain muita pullahtaneita, muljahtaneita tai esiin työntyviä asioita.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • kulli seisoo penis on jäykistynyt

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulli Kielitoimiston sanakirjassa

Ketšua[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kulli

  1. (varsinkin tumma) sinivioletti

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulli

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kull
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kull

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulli Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa