toosa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

toosa (10)

  1. (arkikieltä) (kehno) laite
    Saisikohan tästä vanhasta toosasta vielä toimivan radion autoon?
  2. (arkikieltä) televisio, televisiovastaanotin
  3. (alatyyliä) naisen ulkosynnyttimet ja/tai emätin
    Mun toosa haisee ihan kalalle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪oːsɑ/
  • tavutus: too‧sa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toosa toosat
genetiivi toosan toosien
(toosain)
partitiivi toosaa toosia
akkusatiivi toosa;
toosan
toosat
sisäpaikallissijat
inessiivi toosassa toosissa
elatiivi toosasta toosista
illatiivi toosaan toosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toosalla toosilla
ablatiivi toosalta toosilta
allatiivi toosalle toosille
muut sijamuodot
essiivi toosana toosina
translatiivi toosaksi toosiksi
abessiivi toosatta toositta
instruktiivi toosin
komitatiivi toosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo toosa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • germaaninen, vrt. ruotsin dosa, saksan Dose

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • toosan värkkääminen naisen itsetyydytys

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • toosa Kielitoimiston sanakirjassa