rakkine
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rakkine (48)
- (arkikieltä, halventava) kone, josta ei ole mihinkään
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑkːineˣ/
- tavutus: rak‧ki‧ne
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rakkine | rakkineet |
| genetiivi | rakkineen | rakkineiden rakkineitten |
| partitiivi | rakkinetta | rakkineita |
| akkusatiivi | rakkine; rakkineen |
rakkineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rakkineessa | rakkineissa |
| elatiivi | rakkineesta | rakkineista |
| illatiivi | rakkineeseen | rakkineisiin rakkineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rakkineella | rakkineilla |
| ablatiivi | rakkineelta | rakkineilta |
| allatiivi | rakkineelle | rakkineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rakkineena | rakkineina |
| translatiivi | rakkineeksi | rakkineiksi |
| abessiivi | rakkineetta | rakkineitta |
| instruktiivi | – | rakkinein |
| komitatiivi | – | rakkineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rakkinee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rakkinet- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- rakkine Kielitoimiston sanakirjassa