pillu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pillu (1)

  1. (alatyyliä, arkikieltä) naisen häpy ja/tai emätin
    Helena tuli ronskisti saunaan ilman uikkareita ja näytti pillunsakin, vaikka lauteilla oli poikia.
    Virpi näytti tosi komeelta, kun se meni nakuna uimaan tissit hölskyen ja pillu ajeltuna.


Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pillu pillut
genetiivi pillun pillujen
partitiivi pillua pilluja
akkusatiivi pillu;
pillun
pillut
sisäpaikallissijat
inessiivi pillussa pilluissa
elatiivi pillusta pilluista
illatiivi pilluun pilluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pillulla pilluilla
ablatiivi pillulta pilluilta
allatiivi pillulle pilluille
muut sijamuodot
essiivi pilluna pilluina
translatiivi pilluksi pilluiksi
abessiivi pillutta pilluitta
instruktiivi pilluin
komitatiivi pilluine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • alun perin eufemismi, varsinainen merkitys on rako, halkeama. Sana tunnetaan samassa merkityksessä myös sukulaiskielessämme virossa (pilu; aditiivissa sanansisäinen konsonantti kahdentuu). Samaa kantaa on verbi pilata, varhaisemmalta merkitykseltään rikkoa.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • saada pillua saada nainen suostumaan yhdyntään
Saikko illalla pillua siltä muhkeelta muijalta, jonka kanssa sä olit baarissa?
  • antaa pillua (naisesta) suostua yhdyntään
Mun muija ei enää anna juuri koskaan pillua.
  • pillu paljaana alasti (naisesta)
Uskallatko sä mennä pillu paljaana tonne saunaan, kun siellä on miehiäkin?

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pillu Kielitoimiston sanakirjassa