mutta

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

mutta

  1. (rinnastuskonjunktio) adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta
    Heli tuli paikalle ajoissa, mutta Jaakko ei.

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mutta

  1. (puhekieltä) vastaväite
    Ei mitään muttia!

Kambera[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mutta

  1. oksentaa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mutta (1) (yks. määr. muttan, mon. epämäär. muttor, mon. määr. muttorna)

  1. (alatyyliä) naisen sukuelimet