mutta

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

mutta

  1. (rinnastuskonjunktio) adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta
    Heli tuli paikalle ajoissa, mutta Jaakko ei.

Etymologia[muokkaa]

Sana on peräisin muu-pronominista. Yhden teorian mukaan sen yksikön partitiivista, muuta-sanasta[1], joilloin merkityksenkehitys lienee seuraavanlainen: ’ei muuta kuin’ > ’ainoastaan’ > ’vaan’ > ’mutta’[2].

Toisen teorian mukaan sanassa on sama -tta-pääte, joka esiintyy myös konjunktioissa että ja jotta. Päätteen on arveltu ilmaisevan vailla olemista, kautta kulkemista tai tapaa.[3]

Kolmannen teorian mukaan -tta on abessiivin sija pääte, jollin muuta olisi alkuaan ollut *muutta ’ilman muuta’[3].

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mutta

  1. (puhekieltä) vastaväite
    Ei mitään muttia!
  2. (puhekieltä) ongelma, este
    Valitettavasti asiassa on yksi mutta.

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Kambera[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mutta

  1. oksentaa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mutta (1) (yks. määr. muttan, mon. epämäär. muttor, mon. määr. muttorna)

  1. (alatyyliä) naisen sukuelimet

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 393–394. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 59-60
  3. 3,0 3,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. {{{2}}}