vastaväite

Suomi

Substantiivi

vastaväite (48-C)

1. väite, joka pyrkii kumoamaan jonkin toisen, olemassa olevan väitteen; vasta-argumentti

   Perustuslakimuutokset runnotaan läpi ilman vastaväitteitä (yle.fi)

   Siihen on vaikeampi keksiä vastaväitteitä. (yle.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑst̪ɑˌʋæi̯t̪eˣ/
• tavutus: vas‧ta‧väi‧te

Etymologia

• yhdyssana osista vasta- ja väite

Käännökset

1. vasta-argumentti

englanti: counterargument karjala: vastaväitös ruotsi: motargument

saksa: Gegenargument viro: vastuväide, vastuvaidlus

Aiheesta muualla

• vastaväite Kielitoimiston sanakirjassa