väite

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

väite (48-C)[1]

  1. kielellinen ilmaus, jonka suhteen kysymys totuudesta ja epätotuudesta on tietyin edellytyksin mielekäs
    Väite voi olla tosi tai epätosi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋæi̯t̪eˣ/
  • tavutus: väi‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väite väitteet
genetiivi väitteen väitteiden
väitteitten
partitiivi väitettä väitteitä
akkusatiivi väite;
väitteen
väitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi väitteessä väitteissä
elatiivi väitteestä väitteistä
illatiivi väitteeseen väitteisiin
väitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi väitteellä väitteillä
ablatiivi väitteeltä väitteiltä
allatiivi väitteelle väitteille
muut sijamuodot
essiivi väitteenä väitteinä
translatiivi väitteeksi väitteiksi
abessiivi väitteettä väitteittä
instruktiivi väittein
komitatiivi väitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo väittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
väitet-

Etymologia[muokkaa]

Volmari Kilpisen luoma uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

epätosi, propositio, teesi, tosi, väitellä, väittely, väittämä, väitös

Yhdyssanat[muokkaa]

asiaväite, prosessiväite, vastaväite, väitelause, väiteperuste, väitesuoja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • väite Kielitoimiston sanakirjassa
  • väite Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).