Siirry sisältöön

vasta-

Wikisanakirjasta
Katso myös: vasta

Suomi

[muokkaa]

Prefiksi

[muokkaa]

vasta-

  1. vastassa oleva, vastakkainen
    vastaote, vastapeluri
  2. vasta tapahtunut, äskettäinen, hiljattainen
    vastasyntynyt, vastanainut

Etymologia

[muokkaa]

Ajallinen merkitys perustunee lokaaliseen: ’edessä oleva’ > ’tulossa oleva’. Vastineita sukukielissä: viron vastne ’uusi’, etelävepsän vaśkmāńe ’uusi, tuntematon’ sekä ehkä marin βasta·reš ’vastaan, vastakkain’.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

adjektiivit:

vastavuoroinen, vastavihitty, vastavallankumouksellinen, vastasyntynyt, vastasuuntainen, vastasukainen, vastapäiväinen, vastapäinen, vastapuikea, vastanainut, vastaleivottu, vastakohtainen, vastahankainen, vastahakoinen

adverbit:

vastakarvaan, vastasukaan, vastavuoroon, vastedes,

substantiivit:

vasta-aallokko, vasta-aihe, vasta-aiheinen, vasta-aine, vasta-alkaja, vasta-aurinko, vastaehdokas, vastaehdotus, vastahakoisuus, vastahanka, vastahankaisuus, vastahiukkanen, vastahuomautus, vastahyökkäys, vastaisku, vastajoukkue, vastakaiku, vastakappale, vastakarva, vastakauppa, vastakirja, vastakohta, vastakohtaisuus, vastakulttuuri, vastakysymys, vastalahja, vastalaskos, vastalause, vastaleiri, vastalevy, vastaluku, vastalääke, vastamaa, vastamerkki, vastamyrkky, vastamäki, vastanäyttelijä, vastaosto, vastaote, vastapaine, vastapaino, vastapallo, vastapalvelus, vastapelaaja, vastapeli, vastapeluri, vastapooli, vastapuhelu, vastapuoli, vastarakkaus, vastaranta, vastareaktio, vastarinne, vastarinta, vastasiirto, vastasuunta, vastasyytös, vastatakaus, vastatarjous, vastatervehdys, vastatoimenpide, vastatoimi, vastatuuli, vastauutinen, vastavaikutus, vastavakoilu, vastavallankumouksellisuus, vastavallankumous, vastavalo, vastaveto, vastavierailu, vastavirta, vastavirtaus, vastavoima, vastavuoroisuus, vastaväite, vastaväittäjä, vastaääni

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vasta- Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.