vastike
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jokin, joka halutaan korvaukseksi tai hyvitykseksi jostakin edusta tai oikeudesta
- Ministeriö panee tuen vastikkeeksi seudun kunnille kovan ehdon. (hs.fi)
- Palkka on työn vastike.
- alkuperäisen aineen tai esineen korvaavaa asiaa, korvike
- osituksessa esiintyvä omaisuuserä, jolla pyritään turvaamaan osituksen oikeudenmukaisuus
- (arkikieltä) yhtiövastike, etenkin asunto-osakeyhtiössä yhtiölle maksettu maksu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑstikeˣ/
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vastike | vastikkeet |
| genetiivi | vastikkeen | vastikkeiden vastikkeitten |
| partitiivi | vastiketta | vastikkeita |
| akkusatiivi | vastike; vastikkeen |
vastikkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vastikkeessa | vastikkeissa |
| elatiivi | vastikkeesta | vastikkeista |
| illatiivi | vastikkeeseen | vastikkeisiin vastikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vastikkeella | vastikkeilla |
| ablatiivi | vastikkeelta | vastikkeilta |
| allatiivi | vastikkeelle | vastikkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vastikkeena | vastikkeina |
| translatiivi | vastikkeeksi | vastikkeiksi |
| abessiivi | vastikkeetta | vastikkeitta |
| instruktiivi | – | vastikkein |
| komitatiivi | – | vastikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vastikkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vastiket- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]vastake, vastikkeellinen, vastin, vastine
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: vastikkeellinen, vastikkeeton
Yhdyssanat
[muokkaa]hoitovastike, korjausvastike, lauseenvastike, pääomavastike, rahoitusvastike, vastikekauppa, yhtiövastike, äidinmaidonvastike
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vastike Kielitoimiston sanakirjassa