vastine
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vastine (48)
- henkilö, eläin tai esine, jolla on vastaavat ominaisuudet kuin jollakin toisella henkilöllä, eläimellä tai esineellä
- (kielitiede) sanan tai käsitteen kielellinen vastaavuus
- Ranskankielinen tarkka vastine kertoo sanan tarkoituksesta jo aika paljon.
- (oikeustiede) oikeudenkäynnissä vastaajan antama selitys täydennettynä vaatimuksilla
- Vastine voi sisältää asiaväitteen, prosessiväitteen tai tunnustuksen.
- (lehdistö, ym.) esitettyyn julkiseen arvosteluun tms. annettu, tavallisesti kirjallinen, vastaus
- Meidän vastineemme on huomisessa lehdessä.
- vastakappale
- Kumityyny toimii jousen vastineena.
- vastike, konkreettinen hyöty
- saada rahoilleen vastinetta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑst̪ineˣ/
- tavutus: vas‧ti‧ne
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vastine | vastineet |
| genetiivi | vastineen | vastineiden vastineitten |
| partitiivi | vastinetta | vastineita |
| akkusatiivi | vastine; vastineen |
vastineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vastineessa | vastineissa |
| elatiivi | vastineesta | vastineista |
| illatiivi | vastineeseen | vastineisiin vastineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vastineella | vastineilla |
| ablatiivi | vastineelta | vastineilta |
| allatiivi | vastineelle | vastineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vastineena | vastineina |
| translatiivi | vastineeksi | vastineiksi |
| abessiivi | vastineetta | vastineitta |
| instruktiivi | – | vastinein |
| komitatiivi | – | vastineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vastinee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vastinet- | |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, eläin tai esine, jolla on vastaavat ominaisuudet kuin jollakin toisella henkilöllä, eläimellä tai esineellä
|
|
2. kielitiede
|
|
3. oikeustiede
|