tunnustus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunnustus (38)

  1. yl. ilman kuulijan pyyntöä tehty, jnk tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus
    rikoksen ~, rakkauden ~
  2. jnk olemassaolon hyväksyntä ja sen ilmaisu; jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden toteamus
    tasa-arvon ~, kaksoiskansalaisuuden ~

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tunnustus tunnustukset
genetiivi tunnustuksen tunnustusten
tunnustuksien
partitiivi tunnustusta tunnustuksia
akkusatiivi tunnustus; tunnustuksen tunnustukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi tunnustuksessa tunnustuksissa
elatiivi tunnustuksesta tunnustuksista
illatiivi tunnustukseen tunnustuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tunnustuksella tunnustuksilla
ablatiivi tunnustukselta tunnustuksilta
allatiivi tunnustukselle tunnustuksille
Muut
essiivi tunnustuksena tunnustuksina
translatiivi tunnustukseksi tunnustuksiksi
abessiivi tunnustuksetta tunnustuksitta
instruktiivi tunnustuksin
komitatiivi tunnustuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

tunnustaa + -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]