oikeudenkäynti

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oikeudenkäynti (5)

  1. menettely, jossa tuomioistuin ratkaisee, mikä yksittäisessä asiassa on lainmukaista

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi oikeudenkäynti oikeudenkäynnit
genetiivi oikeudenkäynnin oikeudenkäyntien
(oikeudenkäyntein)
partitiivi oikeudenkäyntiä oikeudenkäyntejä
akkusatiivi oikeudenkäynti; oikeudenkäynnin oikeudenkäynnit
Sisäpaikallissijat
inessiivi oikeudenkäynnissä oikeudenkäynneissä
elatiivi oikeudenkäynnistä oikeudenkäynneistä
illatiivi oikeudenkäyntiin oikeudenkäynteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi oikeudenkäynnillä oikeudenkäynneillä
ablatiivi oikeudenkäynniltä oikeudenkäynneiltä
allatiivi oikeudenkäynnille oikeudenkäynneille
Muut
essiivi oikeudenkäyntinä oikeudenkäynteinä
translatiivi oikeudenkäynniksi oikeudenkäynneiksi
abessiivi oikeudenkäynnittä oikeudenkäynneittä
instruktiivi oikeudenkäynnein
komitatiivi oikeudenkäynteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]