oikeudenkäynti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]oikeudenkäynti (5)
- laissa säännelty menettely, jossa tuomioistuin ratkaisee, mikä yksittäisessä asiassa on lainmukaista
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikeudenkäynti | oikeudenkäynnit |
| genetiivi | oikeudenkäynnin | oikeudenkäyntien (oikeudenkäyntein) |
| partitiivi | oikeudenkäyntiä | oikeudenkäyntejä |
| akkusatiivi | oikeudenkäynti; oikeudenkäynnin |
oikeudenkäynnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikeudenkäynnissä | oikeudenkäynneissä |
| elatiivi | oikeudenkäynnistä | oikeudenkäynneistä |
| illatiivi | oikeudenkäyntiin | oikeudenkäynteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikeudenkäynnillä | oikeudenkäynneillä |
| ablatiivi | oikeudenkäynniltä | oikeudenkäynneiltä |
| allatiivi | oikeudenkäynnille | oikeudenkäynneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikeudenkäyntinä | oikeudenkäynteinä |
| translatiivi | oikeudenkäynniksi | oikeudenkäynneiksi |
| abessiivi | oikeudenkäynnittä | oikeudenkäynneittä |
| instruktiivi | – | oikeudenkäynnein |
| komitatiivi | – | oikeudenkäynteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | oikeudenkäynni- | |
| vahva vartalo | oikeudenkäynti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. menettely
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]julkinen oikeudenkäynti, tuomioistuin
Yhdyssanat
[muokkaa]oikeudenkäyntiasiakirja, oikeudenkäyntiasiamies, oikeudenkäyntiavustaja, oikeudenkäyntipäivä oikeudenkäyntivaltakirja
Aiheesta muualla
[muokkaa]- oikeudenkäynti Kielitoimiston sanakirjassa