tuomioistuin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tuomioistuin (33)
- oikeuslaitoksen organisaatio, joka käyttää tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa
- Yleisiä tuomioistuimia ovat korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet. (Suomen perustuslaki 1999/731)
- Tuomioistuin langetti tuomion.
- tuomioistuimen päätös
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪uo̯mioˌist̪ui̯n/
- tavutus: tuo‧mi‧o‧is‧tuin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuomioistuin | tuomioistuimet |
| genetiivi | tuomioistuimen | tuomioistuimien tuomioistuinten |
| partitiivi | tuomioistuinta | tuomioistuimia |
| akkusatiivi | tuomioistuin; tuomioistuimen |
tuomioistuimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuomioistuimessa | tuomioistuimissa |
| elatiivi | tuomioistuimesta | tuomioistuimista |
| illatiivi | tuomioistuimeen | tuomioistuimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuomioistuimella | tuomioistuimilla |
| ablatiivi | tuomioistuimelta | tuomioistuimilta |
| allatiivi | tuomioistuimelle | tuomioistuimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuomioistuimena (tuomioistuinna) |
tuomioistuimina |
| translatiivi | tuomioistuimeksi | tuomioistuimiksi |
| abessiivi | tuomioistuimetta | tuomioistuimitta |
| instruktiivi | – | tuomioistuimin |
| komitatiivi | – | tuomioistuimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuomioistuime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuomioistuin- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista tuomio ja istuin
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]erikoistuomioistuin, markkinatuomioistuin, muutoksenhakutuomioistuin, tuomioistuinasia, tuomioistuinharjoittelu, tuomioistuinlaitos, tuomioistuinmenettely, välitystuomioistuin
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuomioistuin Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 2191 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa