myötä
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]myötä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmyø̯t̪æ/, [ˈmyø̞t̪æ]
- tavutus: myö‧tä
Etymologia
[muokkaa]Partikkelistunut partitiivi substantiivista *myö < suomalais-ugrilaisen kantakielen *müƞä. Vrt. sukukielten sanoihin: saamen mâƞƞe ’taka-, perä’, ersän ḿejl’e ’myöhemmin, jälkeen’, marin mö·ƞgə᷾ ’jälkeen, perään’, unkarin mögé ’taakse’.[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: myötäinen
- adverbit: myötäänsä
- substantiivit: myötäjäiset, myötäle
- verbit: myötäillä
Yhdyssanat
[muokkaa]myötäaallokko, myötäaurinko, myötäeläjä, myötäelää, myötäjuoksija, myötäkarva, myötäkarvaan, myötäkäyminen, myötälaskos, myötämaa, myötämieli, myötämielinen, myötämäki, myötäote, myötäpäivään, myötäsukaan, myötäsyntyinen, myötätunto, myötätuntoinen, myötätuuli, myötävaikuttaa, myötävaikutus, myötävalo, myötävirta
Aiheesta muualla
[muokkaa]- myötä Kielitoimiston sanakirjassa
Postpositio
[muokkaa]myötä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- Artikkeli 693 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.