taika

Wikisanakirjasta
Katso myös: Taika, täika

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taika (9-D)

  1. (mytologia) taikuuden maagiseen ja yliluonnolliseen vaikuttamiseen uskovan menetelmä tai teko, jolla pyritään ohjaamaan sattumaa
    Tein hyvät taiat, nyt kaikki onnistuu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯kɑ/
  • tavutus: tai‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taika taiat
genetiivi taian taikojen
(taikain)
partitiivi taikaa taikoja
akkusatiivi taika;
taian
taiat
sisäpaikallissijat
inessiivi taiassa taioissa
elatiivi taiasta taioista
illatiivi taikaan taikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taialla taioilla
ablatiivi taialta taioilta
allatiivi taialle taioille
muut sijamuodot
essiivi taikana taikoina
translatiivi taiaksi taioiksi
abessiivi taiatta taioitta
instruktiivi taioin
komitatiivi taikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo taia-
vahva vartalo taika-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

juhannustaika, taianomainen, taikaesine, taikaisku, taikajuoma, taikakalu, taikakeino, taikalamppu, taikalyhty, taikamerkki, taikaneliö, taikapeili, taikapiiri, taikasana, taikasauva, taikatemppu, taikausko, taikavarpu, taikavoima, taikaympyrä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • taika Kielitoimiston sanakirjassa

Liettua[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taika

  1. rauha