taikavarpu

Suomi

Substantiivi

taikavarpu (1)

1. (mytologia) ikivanha maaginen väline maahan kätkettyjä aarteita, varastettuja tai hukattuja esineitä, taikakaluiksi sopivia luonnonesineitä yms. etsittäessä, myös apuneuvo kaivonpaikan etsimisessä ja maasäteilyn havaitsemisessa

   Kaivonpaikkaa katsottiin koivusta tai pajusta otetulla kaksihaaraisella vitsalla eli taikavarvulla.

Etymologia

yhdyssana sanoista taika ja varpu

Käännökset

1. veden etsinnässä käytetty keppi, jonka uskottiin osoittavan maanalaisen vesivarannon suuntaan, kun sitä pidettiin kädessä

englanti: dowsing rod, divining rod ruotsi: slagruta saksa: Wünschelrute f.

unkari: varázsvessző viro: pilda, nõiavits

Liittyvät sanat

Synonyymit

• velhovapa, vitsa

Aiheesta muualla

• taikavarpu Kielitoimiston sanakirjassa
• taikavarpu Tieteen termipankissa