Siirry sisältöön

noituus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

noituus (40)

Wikipedia
Katso artikkeli Noituus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. yliluonnollisten voimien hallitseminen noitana toimimalla
  2. (vanhahtava) noitatemppu
  3. (vanhahtava, kuvaannollisesti, harvinainen, halventava) salakavala ilkityö
    Teki siellä noituuksiaan.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈnoi̯t̪uːs/
  • tavutus: noi‧tuus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi noituus noituudet
genetiivi noituuden noituuksien
partitiivi noituutta noituuksia
akkusatiivi noituus;
noituuden
noituudet
sisäpaikallissijat
inessiivi noituudessa noituuksissa
elatiivi noituudesta noituuksista
illatiivi noituuteen noituuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi noituudella noituuksilla
ablatiivi noituudelta noituuksilta
allatiivi noituudelle noituuksille
muut sijamuodot
essiivi noituutena noituuksina
translatiivi noituudeksi noituuksiksi
abessiivi noituudetta noituuksitta
instruktiivi noituuksin
komitatiivi noituuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo noituude-
vahva vartalo noituute-
konsonantti-
vartalo
noituut-

Etymologia

[muokkaa]

substantiivi noita + johdin -uus

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • noituus Kielitoimiston sanakirjassa
  • noituus Tieteen termipankissa
  • noituus Suomen etymologisessa sanakirjassa