taikuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taikuus (40)[1]

  1. (mytologia) todellisina pidettyjen yliluonnollisten kykyjen hallinta ja käyttö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯kuːs/
  • tavutus: tai‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taikuus taikuudet
genetiivi taikuuden taikuuksien
partitiivi taikuutta taikuuksia
akkusatiivi taikuus;
taikuuden
taikuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi taikuudessa taikuuksissa
elatiivi taikuudesta taikuuksista
illatiivi taikuuteen taikuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taikuudella taikuuksilla
ablatiivi taikuudelta taikuuksilta
allatiivi taikuudelle taikuuksille
muut sijamuodot
essiivi taikuutena taikuuksina
translatiivi taikuudeksi taikuuksiksi
abessiivi taikuudetta taikuuksitta
instruktiivi taikuuksin
komitatiivi taikuuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • taikuus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40