magia

Wikisanakirjasta
Katso myös: mágia

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magia (12)

  1. (mytologia) salaoppi, menettelyt, joilla pyritään pakottamaan luonnon- ja kohtalonvoimat omien tarkoitusten mukaisiksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑgiɑ/
  • tavutus: ma‧gi‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi magia magiat
genetiivi magian magioiden
magioitten
(magiain)
partitiivi magiaa magioita
akkusatiivi magia;
magian
magiat
sisäpaikallissijat
inessiivi magiassa magioissa
elatiivi magiasta magioista
illatiivi magiaan magioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi magialla magioilla
ablatiivi magialta magioilta
allatiivi magialle magioille
muut sijamuodot
essiivi magiana magioina
translatiivi magiaksi magioiksi
abessiivi magiatta magioitta
instruktiivi magioin
komitatiivi magioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo magia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

kreikan sanasta μάγος (magos); vanha kreikankieli ’magikos’ ”maagillinen”, sanasta ’magos’ ”oppineiden ja papillisen luokan jäsen”, vanhan persian ’magush’ joka mahdollisesti indoeurooppaliesta kantakielestä ’magh’ ”olla kyvykäs, olla mahdillinen”

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • magia Kielitoimiston sanakirjassa
  • magia Tieteen termipankissa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magia f.

  1. magia, taikuus, taikominen

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magīa f.

  1. loitsiminen, noituus

Liittyvät sanat[muokkaa]