magia
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]magia (12)
- (mytologia) salaoppi, menettelyt, joilla pyritään pakottamaan luonnon- ja kohtalonvoimat omien tarkoitusten mukaisiksi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑgiɑ/
- tavutus: ma‧gi‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | magia | magiat |
| genetiivi | magian | magioiden magioitten (magiain) |
| partitiivi | magiaa | magioita |
| akkusatiivi | magia; magian |
magiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | magiassa | magioissa |
| elatiivi | magiasta | magioista |
| illatiivi | magiaan | magioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | magialla | magioilla |
| ablatiivi | magialta | magioilta |
| allatiivi | magialle | magioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | magiana | magioina |
| translatiivi | magiaksi | magioiksi |
| abessiivi | magiatta | magioitta |
| instruktiivi | – | magioin |
| komitatiivi | – | magioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | magia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]kreikan sanasta μάγος (magos); vanha kreikankieli ’magikos’ ”maagillinen”, sanasta ’magos’ ”oppineiden ja papillisen luokan jäsen”, vanhan persian ’magush’ joka mahdollisesti indoeurooppaliesta kantakielestä ’magh’ ”olla kyvykäs, olla mahdillinen”
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Espanja
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]magia f.
- magia, taikuus, taikominen
Latina
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]magīa f.