magia

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: mágia


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magia (12)

  1. (mytologia) salaoppi, menettelyt, joilla pyritään pakottamaan luonnon- ja kohtalonvoimat omien tarkoitusten mukaisiksi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi magia magiat
genetiivi magian magioiden
magioitten
(magiain)
partitiivi magiaa magioita
akkusatiivi magia; magian magiat
sisäpaikallissijat
inessiivi magiassa magioissa
elatiivi magiasta magioista
illatiivi magiaan magioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi magialla magioilla
ablatiivi magialta magioilta
allatiivi magialle magioille
muut sijamuodot
essiivi magiana magioina
translatiivi magiaksi magioiksi
abessiivi magiatta magioitta
instruktiivi magioin
komitatiivi magioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kreikan sanasta μάγος (magos); vanha kreikankieli ’magikos’ ”maagillinen”, sanasta ’magos’ ”oppineiden ja papillisen luokan jäsen”, vanhan persian ’magush’ joka mahdollisesti indoeurooppaliesta kantakielestä ’magh’ ”olla kyvykäs, olla mahdillinen”

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • magia Kielitoimiston sanakirjassa
  • magia Tieteen termipankissa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magia f.

  1. magia, taikuus, taikominen