lumous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lumous (39)

  1. taika, jonka tekijä alistaa toisen persoonan hallintaansa lumoamalla
  2. lumoavan taian tekoon käytettävä loitsu
  3. viehätys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlumous/ tai /ˈlumou̯s/
  • tavutus: lu‧mo‧us / lu‧mous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lumous lumoukset
genetiivi lumouksen lumousten
lumouksien
partitiivi lumousta lumouksia
akkusatiivi lumous;
lumouksen
lumoukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lumouksessa lumouksissa
elatiivi lumouksesta lumouksista
illatiivi lumoukseen lumouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lumouksella lumouksilla
ablatiivi lumoukselta lumouksilta
allatiivi lumoukselle lumouksille
muut sijamuodot
essiivi lumouksena lumouksina
translatiivi lumoukseksi lumouksiksi
abessiivi lumouksetta lumouksitta
instruktiivi lumouksin
komitatiivi lumouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lumoukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lumous-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lumous Kielitoimiston sanakirjassa