rauha

Wikisanakirjasta
Katso myös: Rauha
Wikipedia
Katso artikkeli Rauha Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rauha (9)

  1. häiriötön olotila
  2. riidaton olotila
  3. sodaton tila

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑu̯hɑ/
  • tavutus: rau‧ha

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rauha
genetiivi rauhan
partitiivi rauhaa
akkusatiivi rauha;
rauhan
sisäpaikallissijat
inessiivi rauhassa
elatiivi rauhasta
illatiivi rauhaan
ulkopaikallissijat
adessiivi rauhalla
ablatiivi rauhalta
allatiivi rauhalle
muut sijamuodot
essiivi rauhana
translatiivi rauhaksi
abessiivi rauhatta
instruktiivi
komitatiivi rauhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rauha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

erillisrauha, hautarauha, ikirauha, joulurauha, kirkkorauha, kotirauha, koulurauha, käräjärauha, linnarauha, luonnonrauha, maailmanrauha, mielenrauha, naisrauha, rajarauha, rauhanaate, rauhanaika, rauhanasia, rauhanehto, rauhanenkeli, rauhanjuhla, rauhankonferenssi, rauhankyyhky, rauhankyyhkynen, rauhanliike, rauhanmarssi, rauhanmies, rauhanpalkinto, rauhanpiippu, rauhanpolitiikka, rauhanpyrkimys, rauhansopimus, rauhantahto, rauhantila, rauhantuomari, rauhanturvaaja, rauhantyö, rauhanvaltuuskunta, rauhanvetoomus, riistorauha, ruokarauha, sielunrauha, tunnonrauha, työrauha, välirauha, yörauha

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rauha Kielitoimiston sanakirjassa