linnarauha

Suomi

Substantiivi

linnarauha

1. (kuvaannollisesti, politiikka) vastakkaisten ryhmien väliaikainen sopu, kunnes tärkeämmät ongelmat on ratkaistu

   Kataisen, SDP:n entisen puheenjohtajan Paavo Lipposen ja pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) tekemän sopimuksen eli niin sanotun linnarauhan mukaan presidentin valtaoikeuksiin ei kajota alkavalla kuusivuotiskaudella. (kaleva.fi)

   Sodanjälkeinen kasvukausi – kapitalismin kultainen aika – perustui valtiojohdon, työnantajien ja ammattiyhdistysliikkeen linnarauhaan. (ydinlehti.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈlinːɑˌrɑu̯hɑ/
• tavutus: lin‧na‧rau‧ha

Etymologia

yhdyssana sanoista linna ja rauha, käännöslaina saksan termistä Burgfriede(n)

Aiheesta muualla

• linnarauha Kielitoimiston sanakirjassa