linna

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Linna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

linna (9)

  1. asuntona tai sotilaallisena suojarakennuksena toimiva rakennus, jonka tärkeimmät osat ovat muurit ja torni
  2. (arkikieltä) vankila
  3. (arkikieltä) vankeusrangaistus
    Teosta on odotettavissa ankara rangaistus, kolme vuotta linnaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlinːɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi linna linnat
genetiivi linnan linnojen
(linnain)
partitiivi linnaa linnoja
akkusatiivi linna; linnan linnat
sisäpaikallissijat
inessiivi linnassa linnoissa
elatiivi linnasta linnoista
illatiivi linnaan linnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi linnalla linnoilla
ablatiivi linnalta linnoilta
allatiivi linnalle linnoille
muut sijamuodot
essiivi linnana linnoina
translatiivi linnaksi linnoiksi
abessiivi linnatta linnoitta
instruktiivi linnoin
komitatiivi linnoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • perussanasta *litna

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kuninkaanlinna, laiskanlinna, linnalääni, linnamajuri, linnanherra, linnankirkko, linnanmuuri, linnanneito, linnanpiha, linnanportti, linnanrauniot, linnanrouva, linnansali, linnanvouti, linnarauha, linnareissu, linnavuori, lippulinna, lumilinna, maurilaislinna, muinaislinna, pilvilinna, presidentinlinna, rauniolinna, ritarilinna

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • linna Kielitoimiston sanakirjassa
  • linna Tieteen termipankissa