linnake
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (sodankäynti, historia) suojavarustuksena käytettävä linnoitettu rakennus tai rakennelma
- (kuvaannollisesti) jonkin mielipiteen, näkemyksen, aatteen tai vastaavan tukikohta tai keskuspaikka
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlinːɑkeˣ/
- tavutus: lin‧na‧ke
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | linnake | linnakkeet |
genetiivi | linnakkeen | linnakkeiden linnakkeitten |
partitiivi | linnaketta | linnakkeita |
akkusatiivi | linnake; linnakkeen |
linnakkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | linnakkeessa | linnakkeissa |
elatiivi | linnakkeesta | linnakkeista |
illatiivi | linnakkeeseen | linnakkeisiin linnakkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | linnakkeella | linnakkeilla |
ablatiivi | linnakkeelta | linnakkeilta |
allatiivi | linnakkeelle | linnakkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | linnakkeena | linnakkeina |
translatiivi | linnakkeeksi | linnakkeiksi |
abessiivi | linnakkeetta | linnakkeitta |
instruktiivi | – | linnakkein |
komitatiivi | – | linnakkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | linnakkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
linnaket- |