linnake

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

linnake (48-A)

  1. (sodankäynti, historia) suojavarustuksena käytettävä linnoitettu rakennus tai rakennelma
  2. (kuvaannollisesti) jonkin mielipiteen, näkemyksen, aatteen tai vastaavan tukikohta tai keskuspaikka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlinːɑkeˣ/
  • tavutus: lin‧na‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi linnake linnakkeet
genetiivi linnakkeen linnakkeiden
linnakkeitten
partitiivi linnaketta linnakkeita
akkusatiivi linnake;
linnakkeen
linnakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi linnakkeessa linnakkeissa
elatiivi linnakkeesta linnakkeista
illatiivi linnakkeeseen linnakkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi linnakkeella linnakkeilla
ablatiivi linnakkeelta linnakkeilta
allatiivi linnakkeelle linnakkeille
muut sijamuodot
essiivi linnakkeena linnakkeina
translatiivi linnakkeeksi linnakkeiksi
abessiivi linnakkeetta linnakkeitta
instruktiivi linnakkein
komitatiivi linnakkeine-
+ omistusliite