linnoitus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]linnoitus (39)
- (sodankäynti) sotilaallinen tukikohta tai suojavarustus, jota suojaavat muurit, vallit tai vastaavat rakennelmat
- (shakki) kerran kummallekin pelaajalle mahdollinen erikoissiirto, jossa kuningas siirtyy alkuasemastaan kaksi ruutua jompaakumpaa tornia kohti ja kyseinen torni välittömästi kuninkaan toiselle puolelle
- Lyhyt linnoitus tehdään kuningassivustalle ja pitkä linnoitus kuningatarsivustalle.
- linnoittaminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlinːoi̯t̪us/
- tavutus: lin‧noi‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | linnoitus | linnoitukset |
| genetiivi | linnoituksen | linnoitusten linnoituksien |
| partitiivi | linnoitusta | linnoituksia |
| akkusatiivi | linnoitus; linnoituksen |
linnoitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | linnoituksessa | linnoituksissa |
| elatiivi | linnoituksesta | linnoituksista |
| illatiivi | linnoitukseen | linnoituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | linnoituksella | linnoituksilla |
| ablatiivi | linnoitukselta | linnoituksilta |
| allatiivi | linnoitukselle | linnoituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | linnoituksena | linnoituksina |
| translatiivi | linnoitukseksi | linnoituksiksi |
| abessiivi | linnoituksetta | linnoituksitta |
| instruktiivi | – | linnoituksin |
| komitatiivi | – | linnoituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | linnoitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
linnoitus- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi linnoittaa + johdin -us
Käännökset
[muokkaa]1. rakennelma
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]- linnake, linnoite
- tornitus
- erikoissiirto, lyhyt linnoitus, pitkä linnoitus, kuningassivusta, kuningatarsivusta, eripuolinen linnoitus
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- linnoitus Kielitoimiston sanakirjassa