turma

Suomi

Substantiivi

turma (10)

onnettomuus, tapaturma
Turmassa kuoli kolme ihmistä.
(ylätyyliä) turmio, tuho
Joudut tuota menoa vielä turman omaksi.

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪urmɑ/

tavutus: tur‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	turma	turmat
genetiivi	turman	turmien (turmain)
partitiivi	turmaa	turmia
akkusatiivi	turma; turman	turmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	turmassa	turmissa
elatiivi	turmasta	turmista
illatiivi	turmaan	turmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	turmalla	turmilla
ablatiivi	turmalta	turmilta
allatiivi	turmalle	turmille
muut sijamuodot
essiivi	turmana	turmina
translatiivi	turmaksi	turmiksi
abessiivi	turmatta	turmitta
instruktiivi	–	turmin
komitatiivi	–	turmine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	turma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

sana pohjautuu germaanisperäiseen oletettuun sanavartaloon turma-, samoin kuin johdokset turmella ja turmio. Nykykielissä samaan sanavartaloon pohjautuvat muun muassa islannin tyrma (’pakottaa’; ’huonontua’) ja tyrming (’surke- us’; ’tuho’) ^[1].

Yhdyssana tapaturma esiintyi suomen kirjakielessä jo vuonna 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja turma itsenäisenä sanana vuonna 1745 julkaistussa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa Suomalaisen Sana-Lu- gun Coetus.^[2]

Käännökset

1. onnettomuus, tapaturma

Ks. onnettomuus

2. turmio, tuho

Ks. turmio

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: turmio
verbit: turmella

Yhdyssanat

autoturma, junaturma, lentoturma, liikenneturma, meriturma, tapaturma, turma-auto, turmakone, turmanloukku, turmapaikka, turmariipunta, työturma

Aiheesta muualla

turma Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkelit 641, 941 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1362. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 263 ja 277. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.

[1] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1362. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.

[2] Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 263 ja 277. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.

[1]

[2]