raja

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: rája

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raja (9)

  1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa
  2. se, mihin yksi hallinnollinen alue loppuu, ja mistä toinen alkaa
    Äärimmäisellä rajalla kaikki päättyy.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrɑjɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi raja rajat
genetiivi rajan rajojen
(rajain)
partitiivi rajaa rajoja
akkusatiivi raja; rajan rajat
Sisäpaikallissijat
inessiivi rajassa rajoissa
elatiivi rajasta rajoista
illatiivi rajaan rajoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rajalla rajoilla
ablatiivi rajalta rajoilta
allatiivi rajalle rajoille
Muut
essiivi rajana rajoina
translatiivi rajaksi rajoiksi
abessiivi rajatta rajoitta
instruktiivi rajoin
komitatiivi rajoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raja f.

  1. (halkaisemalla tehty) halkeama, vako, rako, särö
  2. sälö, lastu
  3. (alat., Chile) persvako
  4. (alat., Espanja) naisen ulkosynnyttimet

Liittyvät sanat[muokkaa]