raja

Wikisanakirjasta
Katso myös: rája
Wikipedia
Katso artikkeli Raja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Raja
Suomen ja Norjan raja

Substantiivi[muokkaa]

raja (9)

  1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa
  2. se, mihin yksi hallinnollinen alue loppuu, ja mistä toinen alkaa
    Äärimmäisellä rajalla kaikki päättyy.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑjɑ/, [ˈrɑjɑ]
  • tavutus: ra‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raja rajat
genetiivi rajan rajojen
(rajain)
partitiivi rajaa rajoja
akkusatiivi raja;
rajan
rajat
sisäpaikallissijat
inessiivi rajassa rajoissa
elatiivi rajasta rajoista
illatiivi rajaan rajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rajalla rajoilla
ablatiivi rajalta rajoilta
allatiivi rajalle rajoille
muut sijamuodot
essiivi rajana rajoina
translatiivi rajaksi rajoiksi
abessiivi rajatta rajoitta
instruktiivi rajoin
komitatiivi rajoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alaraja, alueraja, aluevesiraja, enimmäisraja, eteläraja, haamuraja, hiusraja, hylkäysraja, ikäraja, itäraja, kaakkoisraja, kalastusraja, karsintaraja, katonraja, kestävyysraja, kimmoraja, koillisraja, kuuloraja, kyllästymisraja, lumiraja, luoteisraja, länsiraja, metsänraja, murtoraja, puuraja, raja-aita, raja-alue, raja-arvo, raja-asema, raja-asukas, raja-asutus, rajaeste, rajaheitto, rajahinta, rajajoki, rajajääkäri, rajakahakka, rajakartta, rajakatkaisin, rajakauppa, rajakaupunki, rajakerros, rajakivi, rajakohta, rajakulma, rajakuormitus, rajakustannus, rajakylä, rajakäyrä, rajaliikenne, rajalinja, rajaloikkari, rajaloukkaus, rajalyönti, rajamaa, rajamerkki, rajametsä, rajamies, rajamitta, rajamuuri, rajanaapuri, rajanjärjestely, rajankäynti, rajanloikkaus, rajanopeus, rajanpinta, rajantarkastus, rajantarkistus, rajanveto, rajanylittäjä, rajanylitys, rajanylityspaikka, rajapaalu, rajapaikka, rajapallo, rajapartio, rajapuomi, rajapyykki, rajarauha, rajariita, rajarikko, rajaselkkaus, rajaseutu, rajasilta, rajasopimus, rajasulku, rajasävel, rajataistelu, rajatapaus, rajatarkastaja, rajatarkastus, rajatiede, rajatieto, rajatila, rajatulkki, rajatulli, rajatulo, rajatuomari, rajatuotto, rajavartija, rajavartio, rajavartiolaitos, rajavartiomies, rajavartiosto, rajavero, rajaviitta, rajaviiva, rajaviranomainen, rajavyöhyke, rajavälikohtaus, sivuraja, takaraja, tavunraja, tavuraja, tilusraja, toleranssiraja, tukanraja, tulliraja, tulvaraja, vaihteluraja, valtakunnanraja, vedenraja, vesiraja, viljelyraja, virheraja, vyöhykeraja, vähimmäisraja, yläraja, ääriraja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

raja

  1. (murteellinen) kuluneesta kengästä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raja f.

  1. (halkaisemalla tehty) halkeama, vako, rako, särö
  2. sälö, lastu
  3. (alatyyliä, Chile) persvako
  4. (alatyyliä, Espanja) naisen ulkosynnyttimet

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raja Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Hindi[muokkaa]

Latinisointi[muokkaa]

rājā

  1. transkriptio sanasta राजा

Indonesia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raja

  1. kuningas

Malaiji[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raja

  1. kuningas

Viro[muokkaa]

raja (gen raja, part raja)

  1. raja

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.