raja

Suomi

Raja

Suomen ja Norjan raja

Substantiivi

raja (9)

1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa
2. se, mihin yksi hallinnollinen alue loppuu, ja mistä toinen alkaa

   Äärimmäisellä rajalla kaikki päättyy.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑjɑ/, [ˈrɑjɑ]
• tavutus: ra‧ja

Etymologia

slaavilainen laina

Käännökset

1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa

azeri: hüdud, sərhəd bosnia: (valtioiden) granica f. englanti: (valtioiden välinen) border, frontier; boundary, limit, line; bound, confine espanja: frontera, límite, borde esperanto: limo hollanti: grens italia: frontiera f. kroatia: (valtioiden) granica f., međa f. puola: granica f. ranska: frontière, limite romania: frontieră f., graniţă f. ruotsi: gräns

saksa: Grenze f. serbia: (valtioiden) granica, граница f. sloveeni: (valtioiden) meja f. tanska: grænse tšekki: (valtioiden) hranice f. turkki: sınır, hudut ukraina: (valtioiden) кордон m., межа f., рубіж m., границя f. uzbekki: chegara, hudud valkovenäjä: мяжа f., рубеж m., гранiца f. venäjä: (valtioiden välinen) граница; рубеж, лимит, грань, предел, (urheilu tms.) линия viro: piir

Liittyvät sanat

• este
• linja
• muuri
• valli

Johdokset

• adjektiivit: rajakkainen, rajalainen, rajallinen, rajaton
• adverbit: rajakkain, rajallisesti, rajaten, rajatuksin, rajatusten
• substantiivit: rajaaminen, rajaus, rajoitus
• verbit: rajata, rajautua, rajoittaa, rajoittautua, rajoittua

Yhdyssanat

alaraja, alueraja, aluevesiraja, enimmäisraja, eteläraja, haamuraja, hiusraja, hylkäysraja, ikäraja, itäraja, kaakkoisraja, kalastusraja, karsintaraja, katonraja, kestävyysraja, kimmoraja, koillisraja, kuuloraja, kyllästymisraja, lumiraja, luoteisraja, länsiraja, metsänraja, murtoraja, nälkäraja, puuraja, päivämääräraja, raja-aita, raja-alue, raja-arvo, raja-asema, raja-asukas, raja-asutus, rajaeste, rajaheitto, rajahinta, rajajoki, rajajääkäri, rajakahakka, rajakartta, rajakatkaisin, rajakauppa, rajakaupunki, rajakerros, rajakivi, rajakohta, rajakulma, rajakuormitus, rajakustannus, rajakylä, rajakäyrä, rajaliikenne, rajalinja, rajaloikkari, rajaloukkaus, rajalyönti, rajamaa, rajamerkki, rajametsä, rajamies, rajamitta, rajamuuri, rajanaapuri, rajanjärjestely, rajankäynti, rajanloikkaus, rajanopeus, rajanpinta, rajantarkastus, rajantarkistus, rajanveto, rajanylittäjä, rajanylitys, rajanylityspaikka, rajapaalu, rajapaikka, rajapallo, rajapartio, rajapuomi, rajapyykki, rajarauha, rajariita, rajarikko, rajaselkkaus, rajaseutu, rajasilta, rajasopimus, rajasulku, rajasävel, rajataistelu, rajatapaus, rajatarkastaja, rajatarkastus, rajatiede, rajatieto, rajatila, rajatulkki, rajatulli, rajatulo, rajatuomari, rajatuotto, rajavartija, rajavartio, rajavartiolaitos, rajavartiomies, rajavartiosto, rajavero, rajaviitta, rajaviiva, rajaviranomainen, rajavyöhyke, rajavälikohtaus, sivuraja, takaraja, tavunraja, tavuraja, tilusraja, toleranssiraja, tukanraja, tulliraja, tulvaraja, vaihteluraja, valtakunnanraja, valtionraja, vedenraja, vesiraja, viljelyraja, virheraja, vyöhykeraja, vähimmäisraja, yläraja, ääriraja

Aiheesta muualla

• raja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

raja

1. (murteellinen) kuluneesta kengästä

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kenkäraja
• rajasuutari

Espanja

Substantiivi

raja f. (monikko rajas)

1. (halkaisemalla tehty) halkeama, vako, rako, särö
2. sälö, lastu
3. (alatyyliä, Chile) persvako
4. (alatyyliä, Espanja) vittu, pillu

Liittyvät sanat

• rajar

Aiheesta muualla

• raja Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Verbi

raja

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rajar[luo]
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rajar

Hindi

Latinisointi

rājā

1. transkriptio sanasta राजा

Indonesia

Substantiivi

raja

1. kuningas

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö
nominatiivi	rája
genetiivi	rájē
datiivi-lokatiivi	ráji
akkusatiivi	ráju
vokatiivi	rȃjo
instrumentaali	rájōm

rája f. 

1. (historia) Osmanien valtakunnassa veroa maksaneet ei-muslimit
2. (puhekieltä) rahvas
3. (puhekieltä) sakki, joukkio

Ääntäminen

• IPA: /'rǎːja/
• tavutus: ra‧ja

Aiheesta muualla

• rája Hrvatski jezični portal
• rája Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

rȁja

1. yksikön genetiivimuoto sanasta raj

Malaiji

Substantiivi

raja

1. kuningas

Viro

Substantiivi

raja (gen raja, part raja)

1. (harvinainen) raja

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	raja	rajad
genetiivi	raja	rajade
partitiivi	raja	rajasid
illatiivi	ellu rajasse	rajadesse
inessiivi	rajas	rajades
elatiivi	rajast	rajadest
allatiivi	rajale	rajadele
adessiivi	rajal	rajadel
ablatiivi	rajalt	rajadelt
translatiivi	rajaks	rajadeks
terminatiivi	rajani	rajadeni
essiivi	rajana	rajadena
abessiivi	rajata	rajadeta
komitatiivi	rajaga	rajadega

Liittyvät sanat

Synonyymit

• piir

Substantiivi

raja

1. yksikön genetiivimuoto sanasta rada

Verbi

raja

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä rajama
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rajama
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä rajama